Hei vaan kaikille, jos täällä nyt kukaan sattuu enää nykyisin vierailemaan, niin kamalan kauan sitten olen viimeksi tätä päivittänyt. En oikein tiedä, mitä blogin kanssa tulen jatkossa tekemään. Tapahtumia on kyllä ollut tässä puolen vuoden aikana vaikka kirjaksi asti, mutta jostain syystä päivittäminen vain on jäänyt.

Tuon viimeisimmän kirjoituksen Lucasta sen verran, että Luca elelee yhä ensimmäisessä kodissaan ja elämä ehkä on hieman tasoittumassa. Luca luonnetestattiin lokakuussa, ja testi osaltaan avasi hieman lisää meille koiran ominaisuuksista, siis sekä minulle kasvattajana että Lucan omistajalle. :) Oikein mainioiksi treenikoiraksi ja harrastuskaveriksi Luca on ainakin osoittautunut ja koulutusohjaailta on tullut hämmästyksensekaisia kehuja siitä, miten hienosti poika oppii ja tekee "töitä" esim. agilityssä. : ) Hienoa Mari ja Luca!!

Ohessa linkki Lucan luonntestitulokseen: jalostus.kennelliitto.fi/frmTulos.aspx

Ja tässä vielä linkit Lucan luonnetestivideoihin:

http://www.youtube.com/watch?v=Ue12VsL6WIA

http://www.youtube.com/watch?v=73wxJg0gLp8&feature=mfu_in_order&list=UL

http://www.youtube.com/watch?v=ZvJhB4W9HvI&feature=mfu_in_order&list=UL

Oheisten linkkien kautta löytyy myös Biran luonnetestivideot. Kurkatkaahan ja muistakaa ehdottomasti kuunnella myös tuomarin palautteet, ne on minun mielestäni sitä luonnetestivideoiden parasta antia!

Viime syyskuussa minulle palautui sijoitusurokseni Bono, koska oli ottanut rajusti yhteen perheen toisen uroskoiran kanssa. Bono oli asui meillä pari kuukautta, mutta meillä ei mitenkään ollut mahdollisuuksia tarjota Bonolle pysyvää kotia. Ei kertakaikkiaan resurssit riittäneet. Lisäksi vielä näytti siltä että Bono on ilmeisen epävarma pienten lasten ja toisten koirien suhteen. Se pari kuukautta kului siis melko tuskaisissa ja itkuisissa merkeissä, kun näytti siltä että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saattaa poika viimeiselle matkalleen. Terve, nuori koira, jossa oli niin paljon hyvääkin. Se oli ihan kamalaa aikaa.

Tuolloin oli aika varma siitä, että koko koiraharrastukseni on päättymässä tähän. Sitten tapahtui ihme! Ihan oikea ihme! Sain yhteydenoton Bonoa koskien ja Bono muutti Viroon. Koiraharrastukseni suurin tappio muuttuikin kädenkäänteessä suurimmaksi voitokseni!

Ja ne uutiset mitä Bonosta uudesta kodista kuuluu; koira on rakastettu ja  taitava ja motivoitunut koulutettava sekä tokossa että agilityssä, tulee hyvin toimeen laumassa narttukoirien kanssa, MUTTA juoksee ja leikkii myös irti toisten urosten kanssa. Eikä lastenkaan kanssa ihan alun paria tilannetta lukuunottamatta ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Säännöllinen ahkera treenaus, reilu liikuntamäärä sekä selkeät säännöt ovat tehneet tehtävnsä ja Bonon elämä sujuu tällä hetkellä hienosti. Uskon että Bono on onnellinen koira. :) Mielettömän hienoa ja upeaa!  Bono on päässyt kotiin, siitä olen ikuisesti onnellinen ja  kiitollinen Siimille ja Hanna-Marialle!!

Bonon uudesta elämästä kuvia löytyy täältä: www.flickr.com/photos/devilstar/sets/72157628402935755/

Katsokaa ja ihailkaa! :)

Paljon, paljon muutakin kerrottavaa olisi, mutta tällä kertaa ei ehdi muuta.

Oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta kaikille!

No niin, viime maanantaina ajelin Lucaa-poikaa moikkaamaan sen kotiin. Matkaa kertyi auton mittariin noin 700 km, mutta mitäpä tuosta. Hyvän asian takia. :)

Paikan päälle saavuin iltapäivällä ja Marin kanssa sovittiin että tehdään niin kuin tällä hetkellä normaalistikin tekevät kun vieraita tulee, eli Luca oli häkissä. Yllätyksekseni Luca ei päästänyt oikeastaan ääntäkään kun menin ovesta sisään. Se näkee häkistään suoraan ovelle, nousi kyllä ylös ja katsoi ovelle. Ja heilutti häntäänsä. Se ei edes haukkunut, puhumattakaan murinoista tms. Ehkä sen ei tarvitse, koska perheen kääpiöpinserin tuntui hoitavan äänihälytyspuolen tehokkaasti. :D

Sitte odoteltiin että koirat rauhoittuvat ja rentoutuvat, jonka ne hyvin pian tekivätkin. Luca ei ole sietänyt vieraiden ihmisten menemistä häkin lähelle, joka on toisaalta täysin ymmärrettävää, kuten tuon aikaisemman kirjoituksen kommenteissa on todettukin. Toisaalta sen ei tarvitsekaan, mutta koska kuitenkin halusin nähdä miten koira reagoi, ja toisaalta myös pienentää koiran jännitystä/epävarmuutta silloin kun vieras on häkin lähellä, niin päätimme kokeilla mitä Luca tuumii jos menen sitä jututtamaan häkin viereen. Tokihan minä olen koiralle tuttu, tuskin se on unohtanut muutaman kuukauden takaista hoitojaksoaan meillä. No eipä ollut unohtanut, häntä heilui ja poika oli oikein ystävällinen. :) Toki minä sitä sitten herkuilla palkkasin, kun koira rauhoittui. 

Remmikävelylllä sen kanssa kävin, omistajat olivat myös mukana, mutta minä taluttelin koiraa. Kivasti se meni, oikein kivasti. Vastaantulevaan koiraan oli reaktio tällä kertaa kaino "piip piip" ja sitten matka jatkui. Ja sisälle palattuamme laitoimme Lucan taas häkkiin (sillä on hyvä tilava häkki, jossa se mahtuu hyvin sekä seisomaan että makamaan haluamassaan asennossa, ja jonne se varsin tyytyväisen oloisena asettui) ja sinne se rentoutui oikeastaan välittömästi. Tyytväinen örinä vain kuului ja poika makasi täysin rentona kyljellään, vaikka minä istuin sohvalla, ihan häkin vieressä. Ei siis ongelmia tutun ihmisen kanssa. Tietysti lähestyin koiraa perussääntöjä noudattaen; ÄLÄ KATSO KOIRAA SILMIIN, ÄLÄ LÄHESTY SITÄ SUORAAN EDESTÄPÄIN!! Rauhallisesti katse vähän sivulle ja istahdin häkin viereen vähän sivuittain, kylki edellä. Myös selän kääntäminen koiralle on merkki siitä, että pahoja aikeita ei ihmisellä ole. Samoin myös tällaisessa tapauksessa INNOSTUNUT JA INNOSTAVA KEHUMINEN ON KIELLETTY!! Koiraa kehutaan rauhallisesti, matalalla äänellä. Paljon vokaaleita: ;) Hyyyyyväääää poooooiikaaaa hiiiiieeennooooo. Koiran ei pidä innostua vieraista, vaan sen tulee pystyä olemaan rauhallinen vieraan lähellä, siitä palkka.

Pyydettiin vielä omistajan kaveria piipahtamaan (kiitos vaivannäöstä! :)), tällä kertaa toimittiin niin että mentiin vierasta vastaan, jotta Luca saa moikata tulijan ulkona. Kaikki sujui edelleen hienosti, vastaanotto oli Lucan taholta pinserimäisen innostunut ja ystävällinen. Myöskin vieraan käydessä häkin vieressä jututtamassa Lucaa kaikki sujui erinomaisen hienosti.

Tavallaan en siis nähnyt tällä reissulla sitä, mitä menin katsomaan. Aggressiota. En häivähdystäkään siitä. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ongelmia on ollut. Sanon siksi että on ollut, koska haluan uskoa että tilanne on korjattavissa. Tehtiin muutamia suunnitelmia, miten tästä jatketaan eteen päin. Toivotaan että suunnitelmat ovat toteuttamiskelpoisia ja tuottavat tulosta. Sen näyttää aika.

Ehkä olemme tällä hetkellä realistisen toiveikkaita siinä suhteessa, että toivomme Lucan pystyvän rentoutumaan vieraiden seurassa, mutta ehkä siitä ei koskaan mitään täysin kenen tahansa solmuun väännettävää tule. Kunhan nyt arki sujuisi. Aika monien kanssa olen tästä Lucan tilanteesta jutellut, kiitos kaikille jotka olette jaksaneet kuunnella ja kommentoida ja tsempata! <3 Niidenkin keskustelujen kautta on tullut yhä selvemmäksi, että aika paljon on koiria, jotka vieraiden aikana ovat esim. eri huoneessa portin takana. Siis koiria ylipäätään, ei pelkästään pinsereitä. Sellaista se elämä eläinten kanssa on.

Sorge sekava teksti, eilinen greyhoundien SM-finaali vielä vähän sekoittaa ajatuksia! :D

Hardly Dangerous Abraxos, ”Luca”


No hei nyt vihdoinkin!  Moneen kertaan on ollut aikomus kirjoittaa tänne Luca-pojan hoitojaksosta täällä meillä, synnyinkodissaan. Luca on siis pinseripoika, joka esiintyy myös tuon edellisen ”Ongelmia pinserin kanssa?”-kirjoituksen kommenteissa. Vielä keväällä ajattelin että kaikki asiat kääntyvät parhain päin ja saan kirjoittaa tänne pelkästään mukavia asioita Lucan tilanteen edistymisestä. Mutta aina ei käy niin kuin ajattelee ja toivoo, joten aika raskain sydämin tämän nyt kirjoitan. Ja koska olen avoimuuden puolesta aina huutanut, avoimena aion myös itse pysyä. Puhukoot muut sitten mitä puhuvat. Edelleenkin.

Lucan vierailu meillä sujui oikein hyvin, ehkä noin puoli tuntia omistajien lähdön jälkeen se vinkui koirahuoneessa ikäväänsä, mutta hiljeni sitten kun ei saanut vikinöilleen minkäänlaista vastakaikua. Parina ensimmäisenä päivänä se toki yritti näyttää kaikki temppunsa protestoidakseen tätä meillä vallitsevaa tylsyyttä; repi peittonsa ja petinsä sekä yritti myös käydä hampaiksi koirahuoneen sohvaan. Parin päivän protestoinnin jälkeen se kuitenkin rauhoittui huomattavasti, ja nukkui hyvinkin rennon oloisena sohvalla kyljellään maaten.

Lucan päiväohjelmaan kuuluivat remmilenkit ja ruokailut, eipä juuri muuta. Haastetta ”mummulalomaan” lisäsi myös Biran juoksut, jotka alkoivat juuri sopivasti pari päivää Lucan saapumisen jälkeen. Niinhän ne aina tuppaavat alkamaan juuri sopivaan aikaan… Tämä ei kuitenkaan tuntunut Lucaa pahemmin häiritsevän, toki se aiheutti sen että koirat oli pidettävä visusti erillään toisistaan. Lenkit sujuivat hienosti sen jälkeen, kun saatiin Lucan keppihulluus haltuun, eli kaikenlainen keppien etsiminen ja niillä leikkiminen kiellettiin ihan tyystin. Uskomatonta, miten koira voi saada itsensä sekunnin sadasosassa sellaiseen mielentilaan kepin löydettyään! :-o Ilmiselvästi Luca siis on helposti kiihtyvää ja stressaantuvaa sorttia. Tämän takia otimme sen kanssa hyvin tiukan ja mustavalkoisen linjan, sen oli opittava sietämään tylsyyttä, jotta se pystyisi rauhoittumaan ja rentoutumaan. Muutamassa päivässä tässä asiassa tapahtui selkeää kehitystä parempaan, eli rauhallisempaan suuntaan.

Kaikki sujui siis hyvin, odotettua paremmin. Lucan palattua kotiinsa, sain omistajalta kuulla, että heidänkin mielestään Luca oli rauhoittunut paljon ja mm. kodin tuhoaminen oli loppunut. Tätä rauhaiseloa kesti jonkin aikaa, kunnes ongelmat palasivat. Lucan vaikein ongelma on vieraille ihmisille muriseminen ja jopa heitä kohti ”hyökkiminen”. Ketään se ei ole kuitenkaan purrut, ainakaan toistaiseksi. Tämä käytös kohdistuu valitettavasti myös lapsiin. Meillä ollessaan ja niillä kerroilla kun olemme Lucan tavanneet, se ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista aggressiota ihmistä kohtaan. Mutta sehän ei tietysti kerro kaikkea, meillä se oli täällä hyvin tiukasti valvottuna eikä se päässyt ollenkaan vapaasti hillumaan asunossamme. Samoin kaikki vieraat ihmiset se kohtasi remmissä, hallitusti. Eikä se sitä paitsi ehtinyt meille varsinaisesti kotiutua, joten tuskin katsoi tätä paikkaa mitenkään omaksi reviirikseen, eli sen vahtikäyttäytymistä emme ehtineet näkemään.

Noin vuoden ikään asti Luca on omistajan kertoman mukaan ollut erittäin avoin ja rakastanut kaikkia ihmisiä, niin isoja kuin pieniäkin. Sitten kaikki muuttui viime kesänä, hyvin yhtäkkiä. Koira on tutkittu käyttäytymisen muutoksen jälkeen ”kiireestä kantapäähän”, eikä siinä ole todettu mitään fyysistä ongelmaa/sairautta. Ehkä kyseessä on urokseksi kasvamisen ja hormonitoiminnan kautta ilmitullut dominanssi? Yksi epämiellyttävä kokemus Lucalla on vieraasta ihmisestä viime kesältä, ja välittömästi sen kokemuksen jälkeen koiran käytös muuttui. Voiko yksi kokemus vaikuttaa näin epäsuotuisasti? En tiedä.  Ennen sitä koira kuitenkin oli ystävällinen ihmisiä kohtaan, eikä se myöskään ole pentuna ja nuorempana ollut koskaan arka tms.

Niin tai näin, tilanne on nyt kuitenkin se, että omistaja kokee elämän Lucan kanssa turhan stressavaaksi ja hankalaksi, ja voitte uskoa että ymmärrän sen. Omistajan kanssa yhdessä sovimme, että alamme vaivihkaa ”pinseripiireistä” tiedustelemaan josko joku olisi kiinnostunut Lucasta. Luca siis on valmis muuttamaan uuteen kotiin, mikäli rakastava, roduntunteva ja haasteita pelkäämätön koti sille löytyy.

Luca on siis nyt reilu 2-vuotias, kesäkuun alussa kastroitu uros. Omistajan sanoin Luca on kotioloissa ihana koira, silloin kun ollaan omalla porukalla. Luca on myös hyvin säpäkkä (sanoisin että erittäin vilkas), mielellään ihmisen kanssa töitä tekevä koira, joten näkisin että se on ihan koulutuskelpoinen kaveri esim. tokoon tai agilityyn ja taistelutahtoakin siitä tuntuu löytyvän ihan mukavasti. Lapsiperheeseen tai koiralaumaan sitä ei anneta, olemassa olevien ongelmien takia ja uuden omistajan on todella oltava motivoitunut uhraamaan paljon aikaa ja vaivaa Lucan kouluttamiseksi ja opettamiseksi rennommaksi ja luottavaisemmaksi kaveriksi. Vanhemman, itsevarman ja rauhallisen koiran kaverina uskoisin Lucan kyllä pärjäävän. Tällä hetkellä Lucan kanssa samassa taloudessa asuu muutaman vuoden vanhempi kääpiöpinseriuros, ja koirien välit eivät ole olleet aivan "mutkattomat".  Töitä Lucan kanssa on toki tehty nytkin ja se osaa jo monia asioita ja on erittäin hyvin pidetty ja hoidettu koira. Joskus vain saattaa käydä niin, että ympäristönvaihdoskin auttaa koiraa muuttumaan. Se, käykö Lucan kanssa niin vai ei, jää tietysti nähtäväksi. Toivoni elää.

Mikäli sinulla olisi kiinnostusta kuulla Lucasta enemmän tai mahdollisesti käydä katsomassa koiraa, ota yhteyttä ensisijaisesti minuun, kasvattajaan vaikkapa meilitse hardlydangerous@pp.inet.fi niin jutellaan lisää. Toki soittaakin saa, puhelinnumero löytyy kotisivuiltamme. Minulta saat myös omistajan yhteystiedot, hän tietysti osaa kertoa koirasta lisää.
 

Luca 10.6.2011

Luca ja Jani 10.6.2011

Luca päivälenkillä meidän porukan kanssa maaliskuussa -11

Luca ja Jani maaliskuussa -11

Luca rannalla kesällä -10

Luca rannalla kesällä -10

-Sari-

No niin, juuri kun pääsin sanomasta että blogia päivitän jatkossa harvoin, niin sittenhän tietysti innostuinkin!

Mieleeni juolahti ajatus kerätä pinserin (pennun tahi aikuisen) kanssa kohdatuista ongelmista listaa, ja toivon mukaan myös saadaan aikaiseksi myös listaa ratkaisuista, joilla nämä ongelmat saadaan korjattua!

Ajattelin, että sellaisesta keskustelusta olisi rutkasti hyötyä paitsi itselleni, niin toivottavasti myös monille muille pinserinomistajille? Paras paikka tällaiselle keskustelulle olisi ihan ilman muuta tuo Pinserit ry:n oma keskustelufoorumi, mutta kokemuksesta tiedän miten vaikeaa sinne on kirjoittaa avoimesti tuntemuksistaan, kun sinne vaaditaan rekisteröityminen omalla nimellä. Se on toisaalta hirmu tärkeä ja hyvä juttu, toisaalta ymmärrän sen että se rajoittaa monia "avautumasta". Tänne voi siis kommentoida täysin anonyymisti, ei tarvitse laittaa omaa eikä koiran nimeä.

Joten olkaa  hyvät, areena on teidän! 

Ja siis... Meillähän ei ole MITÄÄN ongelmia!

Facebook nimittäin. Tuli nyt sitten kuitenkin alettua naamakirjailijaksi, joten blogin päivittäminen on tyystin jäänyt. Kaiken lisäksi tänne on näköjään ilmestynyt jotain ihme mainoshärppäkkeitä tuonne alareunaan, joten... Katsotaan nyt. Voi siis olla että blogia tulee edelleenkin kirjoiteltua erittäin harvakseltaan.

Meille kuuluu kuitenkin ihan hyvää, samoin FireBell's-kakaroille. Kuulumisia ollaan saatu ja ensimmäiset rokotuksetkin ovat takana päin. Yhdellä penskalla oli lievä rokotusreaktio, joskaan ei ihan tyypillisimmin oirein, mutta kuitenkin. Säikähdyksellä ja kyytabletilla onneksi selvittiin ja kaikki on hyvin!

Harldy Dangerous A-pennut pääsivät puolentoista vuoden ikään hiljattain, vielä samanmittainen taival, ja nehän alkaa jo sitten olla aikuisia!  Kärsivällisyyttä ystävät, kärsivällisyyttä... Pari näistä pojista on osoittautunut melko haastaviksi tapauksiksi, toivotaan että ikä ja aikuistuminen saavat nuoriin miehiin lisää itsevarmuutta ja elämä helpottuu sitä myöten. Jaksan uskoa ja toivoa! Onneksi niillä kaikilla on omistajat, jotka jaksavat uskoa, toivoa ja rakastaa, kiitos teille! 

Ja uusille pennunomistajille myös tsemppiä ja muistukseksi vielä, tehkää niiden kanssa mutta älkää vaatiko liikoja ja/tai liian täydellisiä suorituksia nuorilta koirilta, etteivät stressaannu liikaa. Tärkeintä on että ne oppivat talon tavat, tutustuvat erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ja ihmisiin, mutta tärkeää on myös se, että oppivat rauhoittumaan ja saavat myös riittävästi lepoa ja rauhallista olemista! Päättäväisesti ja johdonmukaisesti lempeällä otteella eteenpäin, niin hyvä tulee! 

Ai niin, Seinäjoen näyttelyssäkin käytiin tuossa pari viikkoa sitten! Bonolle EH2, Neelalle H, joten eipä tullut tällä kertaa muuta kuin kokemusta. Ylpeä olen siitä, että molemmat esiintyivät ja käyttäytyivät oikein reippaasti, iloisesti ja hienosti! Se on mulle niin iso ja tärkeä juttu, että rinta rottingilla ollaan vaikkei menestystä tullutkaan!  Arvostelut ovat luettavissa kotisivuiltamme, Bonon ja Neelan omilta sivuilta.

Laitan tähän vielä muutaman kuvan, meillä on ollut mukavan aktiivinen syksyn koiratouhuissa, joskin toisaalta myös työelämässä. Ihan kaikkea ei ehdi tehdä, mitä haluaisi.

Ja tosiaan, uusimmat kuvat ja tärkemmät jutut meidän kuulumisista löytyvät nykyisin sitten sieltä kauan kiroamastani Facebookista! Tervetuloa sinne katselemaan ja keskustelemaan! 

Poju (FireBell's Amazing Race) kotisohvallaan.

Luca (FireBell's Ability Albert) palloilee!

Sirkun söpöstelyt. (Kuva: Niina Partanen)

Winski Wirpiniemessä.

Lahja retkellä.

Neela ja Roope-velu.

Bira-rouva.

Koko konkkaronkka!