Kaverini, ei aboriginaali oululainen vaan ns. "tullista tullu", asui vuosia (jokohan siitä on kymmenen vuotta?) sitten täällä Oulun liepeillä ja oli bussilla matkustaessaan ollut tikahtua kun kuuli samassa bussissa matkustaneen äidin sanovan pienelle pojalleen tuon otsikon lauseen. Sopii hyvin myös pinseriperheen käyttöön, vai mitä?
Mittari pöjöttää -30 asteessa. Ulkoile siinä sitten. Nih!
Plääh ja ääh... Pakkanen on paukkunut koko pitkän joululoman ajan 20 - 30 asteen hujakoilla, joten lenkkeilyt on olleet sitä sun tätä. No okei, ehkä parina päivänä vähän lauhempaa, mutta silti. Hermo menee! Tänään pakkasta 22 ja TUULEE! Siis joo, tuuli eikä mikään viima. K-y-l-y-m-ä. Pinserit ei tykkää pakkasesta sitäkään vähää kuin minä. Pikalenkit ja pihapissat on olleet suosiossa viime aikoina täällä päin. 
Toisaalta se on kyllä helpotuskin, eipähän oo pakko tetsata tuolla hangessa tuntitolkulla päivittäin. Hetken jo mietin turkkirodun hankkimista, kun itsellä joulumässytykset tulee jo korvistakin ja ois pakottava tarve liikkua. Nyt mulla on siis hyvä syy olla lähtemättä, kun koirat ei tarkene?! Laiska minä.
Täällä ei ole ihmeempiä tapahtunut, juurikin em. syistä. Pirtissä ollaan oltu, vähän kyläilty ja onneksi on meilläkin ystävät käyneet kylässä. Muuten oltais kyllä näännytty tänne mökkiin ja tultu entistäkin mökkihöperömmiksi. 
Tälläänpä tähän nuo viisat koiran elämänopetukset (kts. edellinen kirjoitus) kuvitettuna.
Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa
hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* Kuumina päivinä juo runsaasti vettä (olutta/viiniä) ja lepäile
varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät
sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise
hellävaraisesti
* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ <3 "
Tämä varmasti monen jo tuntema teksti sopii mielestäni hyvin juhlistamaan vuodenvaihdetta. Netistä napattu, tuntemattoman kirjoittama teksti herättää kyllä ajatuksia kerta toisensa jälkeen. Hyvää vuodenvaihdetta ja onnellista tulevaa vuotta, pidetään huoli rakkaistamme ja itsestämme!
"Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä
Irlanninsusikoiraa. Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6- vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.
Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään.
Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle
koiralle mitään muuta kuin eutanasian.
Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona,
turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä. Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani.
Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa.
Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.
Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että
eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset.
Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.
Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan
kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään
hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille.
Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin
pitkään." Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia
koiralta:
* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa
hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* Kuumina päivinä juo runsaasti vettä (olutta/viiniä) ja lepäile
varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät
sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise
hellävaraisesti
* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ <3 "
-Tuntematon kirjoittaja -
_________________
Ja täällä pinserit vollotti. Bira-rouva nääs aloitti juoksunsa "hiukkasen" ennakoitua aikaisemmin. Nooh, kuukausi pari sinne tänne. Pentusia ei näistä juoksuista ole tulossa, toivotaan että seuraavista sitten! Pojilla tekee vähän tiukkaa olemisen kanssa juuri nyt, taitaa tärppipäivät olla juurikin meneillään. Eipä se mittään, kuunnellaan kaunista pinserimusiikkia aina aika ajoin kun pojat ovat sitä mieltä että tuo Ihana Nainen ei saa lähteä ulos ilman herraseuraa ja ulvovat duona sen perään.. . Muuten nuo ovat kyllä niin mainoita nuo meijjän poijjaat, kun eivätpä nuo toisilleen ole ikinä mitään pahemmin kiroilleet vaikka juoksunarttu samassa taloudessa onkin. Ihmeen säyseitä poitsuja!
Mitäpä täällä muuta. Joulun aikaan ollaan saatu nautiskella kirpakoista pakkaskeleistä ja niinpä jouluherkut ovatkin kertyneet varsin kunnioitettaviksi, lämmittäviksi makkaroiksi vyötärönseudulle sekä itsellä että koirilla... Tänään oli jo sitten vähän lauhempi keli, joten saatiin vähän ulkoiltuakin. Toivottavasti se vyötärömakkarakin siitä taas aikanaan vähän kutistuu. On ollut hyvin siis aikaa myös maata retkottaa joulupukin tuomalla piikkimatolla!! Hah! Koiraharrastajan toivelahja, eivätpähän mahdolliset tulevat selkäänpuukotukset tunnu kohta enää missään! 
Koirat voivat siis hyvin, samoin me muut. Miro varsinkin käy päivä päivältä rakkaammaksi, mikäli se nyt on enää edes mahdollista. Kait sitä jokainen joskus vanhenevan koiran kanssa miettii, miten paljon yhteistä aikaa on jäljellä... Tuossa juuri siivoilin ja järjestelin vähän koneelta kuvia, ja niitä katsellessa huomaa että kyllä se vuosikin jo koiraa muuttaa. Mutta ähhh... Jätettäköön tällaiset ajatukset, varsin pirteähän tuo papparainen vielä on ja olisi omasta mielestään ihan valmis esimerkiksi sulhaseksi Biralle! Toivon rakkaalle papparaiselle vielä monen monta pirteää elinvuotta! 
Kuvien järjestämisen yhteydessä löysin muutamia ennen julkaisemattomia kuvia, joten olkaapa hyvä:
Starring: Bira ja poikansa Bono
"Ääääiiii-tiiii!, Mä olen jo näääin iso!!"
"Iiik! Poikani! Oletko se sinä?! Bono!!"
"Voi, miten olenkaan kaivannut sinua! Ihana nähdä!"
"Anna äiti tissiä!"
"Mutta Bono, sinä olet jo iso poika ja vieroitettu ajat sitten!" - "Nooh... öööhh.. Hyvä on sitten, äiti..."
"Katsos kultaseni, olet jo iso pinseripoika, joten sun tulee käyttäytyä tosipinserin tavoin. Siispä tule mukaan: Come on and shake, shake it up baby, come on now baby, I don't mean maybe, you're drivin' me crazy, come on, come on, yeah, come on and shake..."
Nonnii. Ja sitten vähän rauhallisempaa meininkiä. Tarkoitus oli tällätä kaikki koirat tuohon kuusen juurelle ja ottaa joulukuva, mutta... Mitäköhän siitäkin sitten olisi tullut? Ehkä sekä punaisia että black&taneja?
Siispä joulunjatkoja (loppiaiseenhan on vielä reilusti aikaa) toivottelemassa tällä kertaa Taco yksin.
Jaa-has, mitähän sitä tarinoisi tällä kertaa.. Mahottoman mukavan viikonlopun loppu alkaa häämöttää. Bono-poika on ollut meillä hoidossa viikonlopun ja jää vielä muutamaksi päiväksi. Kivasti on mennyt ja ollaan saatu tutustua tähänkin poitsuun vähän paremmin.
Tänään saatiin myös Neela vierailulle, joten sisarukset pääsivät pitkästä aikaa pölistelemään tuossa pihalla ja sitten vielä lähdettiin metsälenkille Isoniemen maisemiin tuohon muutaman kilometrin päähän. Mukavaa oli, ihan mahottoman mukavaa! Mukana menossa oli myös pentujen kummitäti koirineen ja ennen metsälenkkiä saimme lapsukaisista otettua uudet poseerauskuvatkin, jotka löytyvät kotisivujen etusivulta.
Koiralauma toimi ihan järkevästi (niin tai noh... silleen pinserijärkevästi, tiedättehän... ) yhteislenkillä, eikä meidän ihmistenkään toiminnassa tainnut suurta ongelmaa olla! Oikein mukavissa tunnelmissa siis lenkkeiltiin koko sakki. Ohessa muutama otos lenkin varrelta. Niin, ja täytynee taas vähän hehkuttaa tuota Neelan porukkaa; ihan järjettömän hyvin on pinserityttö niin sanotusti "hanskassa"! 
Mukava seurata nuoren koiran ja omistajiensa tiivistä suhdetta ja tottelevaista nuorta pinseriä! Hyvin kyllä Bonokin luoksetulon handlasi, vaikka alkuun ajattelin että mitenköhän käy, pitäneekö tuo mun kutsua minkään arvoisena. Mutta loistavasti toimi! Ja syynähän ei tietenkään olleet ne herkulliset lihapullat....
Mutta sitten siis kuviin, ei teitä nämä mu löpinät kuitenkaan niin paljon kiinnosta! Eikä mua oikeastaan hirveästi enempää löpisytäkään kun pitää joutua nukkumaan.
. Äidin ja pojan railakas jälleennäkeminen.
Aloitetaanpa metsäretkikuvasarja vaikka tästä. Iitan murut uudessa autohäkissään! On kuulemma toimiva häkki, joka ei edes rämise eikä kolise. Ja arvatkaapa kuka sen teki? No meijjän Jani! Vähänkö oon ylpee! 
Jos joku tarvitsee autohäkkiä mittojen mukaan tehtynä niin otelkaapa Janiin yhteyttä, yhteystiedot löytyvät tuolta meidän kotisivuilta.
No sitten me hurautettiin tämmöseen paikkaan. Kuka enemmän ja kuka vähemmän rämisevissä häkeissään ja autoissaan.
Ja siitä se sitten lähti! Kuvassa Ria ja joku isoniemeläinen kammottawa hirwitys?!
Tacon beba ja Bono.
Bono tutkii metsän ihmeitä.
Rusakko! Ei vaan, rekisteröity ja rokotettu rotukoira.
Mutta sitten se tapahtui! Syntyi vuosisadan rakkaustarina, kun Bono löysi Rontin, etikä Bono-poikaa sen koommin sitten paljon muu kiinostanukaan. Siitä en ole ihan varma, oliko tunne molemminpuolinen....
No mutta johan oli Bono-painotteisia kuvia... Vaan eipä tuo mittään, eipä oo nuori herra vähän aikaan tässä blogissa seikkaillutkaan. Kamerakin (tai oikeastaan salama) toimi vaihtelevasti, joten paljon kuvia jäi pimeiksi.
Eli näillä pärjätään! Kiitos seurasta ystävät ja mukavaa alkavaa viikkoa teille ja kaikille muillekin!
